insinööri2

Miksi otin lopputilin yliopistolta ja ryhdyin insinööriksi

Kun olet toteuttanut unelmasi, josta olet haaveillut noin 20 vuotta, sinun on pakko miettiä, mitä haluat seuraavaksi saavuttaa. Itse olen vuoden miettinyt, mitä haluaisin seuraavaksi. Yhtenä päivänä tajusin sen: haluan kirjoittaa. Oikeastaan on aivan sama, mitä kirjoitan, kunhan saan kirjoittaa. Tajusin myös sen, että sydämeltäni olen tällä hetkellä enemmän insinööri kuin tutkija.

Minttu Uunila on insinööri ja sympaattinen radiotähtitieteilijä, joka tutkii maapallon pyörimistä vierailevana tutkijana Aalto-yliopiston Metsähovin radiotutkimusasemalla.

Kun olin lukiossa, minulla oli suuri unelma. Minun oli vaikea uskoa, että se ikinä toteutuisi. Unelma oli vain niin suuri. Isäni sanoi minulle useaan otteeseen, että jos haluaa jotain tarpeeksi paljon, sen voi saavuttaa. Pitää vain tehdä kovasti töitä sen eteen. En kertonut isälleni, mikä suuri unelmani oli. Halusin päästä töihin Nasalle. Toissa kesänä monen vuoden uurastuksen ja muutaman tutkinnon jälkeen pääsin muutaman kuukauden mittaiselle tutkijavierailulle Goddard Space Flight Centeriin Nasalle. Joka päivä kun kävelin Nasan käytäviä pitkin, ajattelin, että elän unelmaani. Se toteutui. Tiedän, ettei tutkijavierailu ole sama asia kuin olla töissä NASAlla, mutta minulle se oli tarpeeksi lähellä. Ei voinut kuin hymyillä.

MinttuUunila3

Tutkija

Minttu Uunila
@MinttuUunila

FINAL_tehtävä_3_infograffa

”Koko yliopistourani aikana minulla on ollut vain määräaikaisia työsopimuksia.”

Minulla on kolme tutkintoa eri korkeakouluista. Vuonna 2003 valmistuin insinööriksi Metropoliasta. Sen jälkeen halusin opiskella tähtitiedettä. Valmistuin filosofian maisteriksi Helsingin yliopistosta neljä vuotta myöhemmin. Vannoin itselleni, että en jatko-opiskelisi. En halunnut määräaikaisia työsuhteita enkä kilpailla rahoituksesta. Metsähovi ja geodeettinen laitos saivat kuitenkin tuolloin Suomen Akatemialta neljän vuoden rahoituksen. Perustimme uuden tieteenalan Suomeen ja aloin tehdä väitöskirjaani. Kesällä 2013 väittelin tekniikan tohtoriksi Aalto-yliopistosta pääaineenani avaruustekniikka ja aiheena geodeettinen pitkäkantainterferometria.

Koko yliopistourani aikana minulla on ollut vain määräaikaisia työsopimuksia. Niiden pituudet ovat vaihdelleet kolmesta kuukaudesta kahteen vuoteen. Työsopimuksia on ollut niin monta, ettei niiden laskemiseen kahden käden sormet riitä. Tämänhetkinen sopimus päättyy joulukuussa. Viimeiset puoli vuotta olen odottanut uutta yhden vuoden työsopimusta, joka ehkä on tulossa, mutta siitä ei voi koskaan olla varma. Parin viikon välein olen kysellyt, missä mennään, ja aina on vastattu, että homma etenee, älä huoli. Minulle myös kerrottiin, että en ikinä tulisi saamaan toistaiseksi voimassa olevaa työsopimusta. En ikinä. Ahdistus kasvoi.

”Jotta voisin saavuttaa uusimman unelmani, minun on osattava myös luopua vanhasta.”

Marraskuu lähestyi ja minua pyydettiin hakemaan töitä Alankomaista. Harkitsin tosissani, että jättäisin perheeni Helsinkiin ja muuttaisin keskelle maissipeltoja yksinäni. Asuisin Alankomaiden maaseudulla kaksi viikkoa kerrallaan ja lentäisin aina viikoksi Helsinkiin. Perheeni on jo asunut työni vuoksi Saksassa ja Yhdysvalloissa. Perheen yhteiset ulkomaan matkat ovat olleet minun työmatkojani. Perhe on lomalla, minä teen töitä. Minua on viime vuosina pyydetty hakemaan tutkijan töitä Ruotsista, Norjasta ja Saksasta. Mutta ei Suomesta. Jokainen meistä oli tällä kertaa sitä mieltä, että enää ei muuteta. Muutimme jo keväällä Helsingin sisällä ja nyt molemmat lapset ovat koulussa. Muutoksia on ollut vaikka muille jakaa.

Mietin asiaa ja päätin hakea töitä Alankomaiden sijasta Helsingistä. Vakituinen työsuhde. Työmatka 20 minuuttia. Kävellen! Työkseni saisin kirjoittaa ja olla insinööri muiden insinöörien joukossa. Saisin hyödyntää yliopistoilla oppimiani asioita innostuneessa ilmapiirissä. Sain työpaikan ja irtisanoin itseni. Viime päivät olen kirjoittanut kyynel silmässä vastausviestejä kansainvälisille kollegoilleni, jotka ovat harmissaan, että olen lähdössä. Minäkin olen haikeana. Jotta voisin saavuttaa uusimman unelmani, minun on osattava myös luopua vanhasta. Tuntui kuin valtava taakka olisi pudonnut harteiltani. Ja iltaisin, juuri ennen nukahtamista, en ole enää ajatellut määräaikaista työsopimustani. Viikko irtisanoutumiseni jälkeen Aallossa ilmoitettiin yt-neuvottelujen alkamisesta. Olen jo kuullut huhuja, että vuodenvaihteessa katkolla olevia määräaikaisia työsopimuksia ei uusita.

Jaa teksti:

Facebooktwitterlinkedinmail

Lue myös nämä

Is it possible that you really don’t have choice?

kesä 5, 2017

Is it possible that you really don’t have choice? Miguel Moreno is a PhD student at the Department of Mathematics and Statistics at the University of Helsinki. He works on…

How computer simulations help spy on atoms

kesä 5, 2017

How computer simulations help spy on atoms Nanoscale objects are so small that they contain just a few thousand atoms. We don’t always have a camera to help us zoom…

The pleasant scent of forests helps keep the planet cool

kesä 2, 2017

The pleasant scent of forests helps keep the planet cool Small particles form from the thin forest air, which helps keep the climate cool. But they won’t be enough to…

Research in the high Arctic – Pack your instruments, a rifle and a skirt

kesä 1, 2017

Research in the high Arctic – Pack your instruments, a rifle and a skirt Science is rarely a 9 to 5 job. It’s a lifestyle. So unless you are working…

Aurinkosähköä saa jo katolta – mitkä ovat seuraavat askeleet?

touko 2, 2017

Aurinkosähköä saa jo katolta – mitkä ovat seuraavat askeleet? Pientuottajien aurinkosähköjärjestelmät yleistyvät nyt vauhdilla. Pian aurinkopaneelit miellyttävät myös esteetikon silmää, sillä markkinoiden ja tutkimuksen trendinä on paneelien maastouttaminen rakennusmateriaaleihin. Armi…

Seitsemän syytä, miksi suomalaisten tulisi vähentää luonnonvarojen kulutustaan viidesosaan nykyisestä

huhti 26, 2017

Seitsemän syytä, miksi suomalaisten tulisi vähentää luonnonvarojen kulutustaan viidesosaan nykyisestä Luonnonvarojen loppumista on ennustettu jo useampi vuosikymmen. Mitä se suomalaisten näkökulmasta tarkoittaa? Onko meillä varaa olla itsekkäitä? Sanna Ahvenharju tekee…

Tilaa uutiskirje


×